Eduskuntavaalit lähestyvät. Sunnuntaina 14.4. on mahdollisuus tavan tallaajallakin suoraan vaikuttaa seuraavan neljän vuoden eduskuntaan. Jokainen ääni siellä lasketaan, useasti läpipääsy on ollut alle sadasta äänestä kiinni. Äänestäminen on siis oleellinen asia demokratian toteutumisessa, ja Lapin sodan jälkeenäänestysprosentti pyörikin noin 80% kohdilla aina vuoden 1983 eduskuntavaaleihin asti. Äänestysprosentti putosi kuitenkin vuoden 1987 vaaleissa viisi prosenttia, samoissa vaaleissa naiset äänestivät ensimmäistä kertaa miehiä enemmän. Tilanne on jatkunut samankaltaisena, naiset äänestävät muutaman prosentin verran enemmän ja yleinen äänestysprosentti on laskenut noin 70 prosenttiin.

Syitä muutokselle on varmasti monia. Yhtenä isona asiana koetaan se, että nuorten halu vaikuttaa on vähentynyt, ainakin entisten nuorten mukaan. Itse uskon että nuorten halu vaikuttaa on enemmänkin muuttunut, sillä ennen puoluepolitiikka ehkä koettiin mielekkäämmäksi, mutta nykyään sitoutumattomuus tuntuu yleisemmältä. Tähänkin on varmasti monia syitä.

Nykyään kouluissa ollaan aina vain varovaisempia puolueiden suhteen, puolueet eivät yleisesti hallitse somea riittävän hyvin ja poliittisen henkilöt joutuvat usein paljon helpommin vihan sekä julkisen arvostelun alle. Arvostelu ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä asioita hyvän demokratian saavuttamiseksi, mutta siihenkin pitäisi oppia löytämään raja, ihmisiä ne päättäjätkin vain ovat.

Mitä sitten tulee puolueisiin; lähes kaikilla puolueilla olisi parannettavaa saavutettavuudessa, tosi usein puolueiden toimintaan osallistuminen on tehty vaikeaksi ja kynnys osallistua on monesti turhan korkea. Osa syy kynnykseen on varmasti kulttuuri, jossa puolueessa toimiminen helposti luo leiman otsaan, tai ainakin se saattaa siltä tuntua. Mielestäni myös kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi tuoda puolueita rohkeammin esille, toki puolueettomuus pitää varmistaa koulutuksen järjestäjän puolesta.

Nykyisillään puolueista puhuminen on todella rajoitettua ja vaikeaa. Tämän pitäisi muuttua, sillä niin kauan, kun haluamme että nuoret osallistuvat ja vaikuttavat, pitää meidän rohkeasti puhua eri puolueista ja niiden eroista. On myös tärkeää että kukaan ei koe häpeää puolueestaan, sillä puolueethan ovat niitä järjestöjä, jotka meidän maassa pääosin päättävät asioista. Muutenkin tuntuu, että politiikka sanana, sekä puolueet niiden sisällä, ovat lähestulkoon demonisoituja. Politiikka ja poliitikot mielletään usein jotenkin ulkopuolisiksi, pahoiksi ja kieroiksi.

Todellisuudessahan politiikka on yhteisten asioiden ajamista, ja poliitikko on se henkilö joka haluaa vaikuttaa. Politiikka ei ole jokin asia mitä vain tutkijat ymmärtävät, politiikka on jokapäiväistä elämää. Sitä käyttävät kaikki, kaikki kuitenkin vaikuttavat joskus johonkin yhteiseen asiaan.

Median vaikutus nykyajan politiikkaan on suuri, klikkiotsikot ja raflaavat jutut keräävät yleisöä. Tämä tarkoittaa sitä, että tunteiden ja iskevien otsikoiden merkitys on yhä suurempi, ja se näkyy keskustelussa ihan eduskunnassa asti. Kilpaillaan siitä kuka saa kommenttinsa iltalehtien etusivuille, kuka saa toiset näyttämään huonommilta tai keneen kohdistuu seuraava kohu. Tämänkaltaisten asioiden takia politiikka näyttää monelle huonolta, ärsyttävältä ja jopa ahdistavalta.

Loppuun viesti muille nuorille; viime eduskuntavaaleissa jokaista nuoren ääntä kohdenannettiin 2,5 eläkeläisen ääntä. En sano, että vanhempi sukupolvi äänestäisi huonojaehdokkaita, mutta varmasti äänestävät hyvin erilaisia ehdokkaita. Sinun äänelläsi on merkitystä.

-Julkaistu Kokkola-lehdessä 10.4.2019

No responses yet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *