Tervehdys intistä! Ajattelin kirjoittaa fiiliksistäni palveluksen alussa. Näpyttelen aiheesta lähinnä siksi, että elämä täällä on niin hektistä ja keskitytään pitkälti edellisen komennon loppuun suorittamiseen. Vapaa-ajalla taas haluaa rentoutua tai liikkua hieman, jotta jaksaa seuraavankin päivän.

Aloitin palvelukseni Niinisalossa toisessa saapumiserässä 2019, ensimmäinen viikko meni aikalailla tauotta, kun vapaa-aikaa ei juurikaan ollut. Läheistenpäivän jälkeen, joka oli ensimmäinen sunnuntai, alkoikin lähes jokailtainen iltavapaa. Iltavapaat alkavat noin kuudelta iltapäivällä, joten ohjauksen alla mennään noin 12 tuntia ennen vapaita. Nyt takana oleva kolmas viikko oli selvästi raskain tähän asti, koulutukset lähtivät kunnolla käyntiin, sekä samaan aikaan myös kovimmat helteet alkoivat. Pitkiä päiviä ollaan metsässä oltu ja syöty, vettä on kulunut paljon ja fyysisesti suurin osa on varmasti kulkenut pystyssä pysymisen rajamailla. Fyysisessä rasituksessa on se hyvä puoli, että siitä pääsee helposti yli kunhan vain muistaa levätä. Psyykkinen puoli taas vaatii oikeanlaista asennoitumista ja ajattelutapaa. Minä olen pärjännyt ihan hyvin, vaikka välillä lihakset ovatkin kipeänä ja vähän väliä tympii, niistä pääsee yleensä yli. 

Suomen puolustusvoimat ovat kieltämättä erikoinen laitos. Täällä ihminen pääsee ja joutuu oppimaan sekä tekemään asioita mitä ei todennäköisesti tekisi siviilissä ikinä. Mielestäni hienoa on se, että alokaskauden jälkeen on todella paljon erilaisia mahdollisuuksia kouluttautua itseäkin kiinnostaviin tehtäviin. Innolla odotan pääsenkö sinne mihin haluan, vai meneekö puolustusvoimien tarve omien toiveiden edelle, jonka tietysti ymmärtäisin. Tavoite kun kerran löytyy, täytyy vain osoittaa olevansa paikan arvoinen.

Sopeutumista on kyllä vaadittu, sillä rytmi on todella erilainen mihin itse olen tottunut. Mutta kun siihen pääsi mukaan, niin helpotti paljon. Raskaskin päivä unohtuu äkkiä, kun keskittyy vain senhetkiseen tekemiseen eikä mieti liikaa tulevaa, sitten alkaakin jo yleensä vapaa-aika. Vapaa-ajalla usein käydään porukalla sotilaskodissa hakemassa evästä tai varuskuntavapailla vaikka syömässä. Urheilumahdollisuuksiakin on todella kattavasti, mikä on mukava asia, vaikkei nyt ole jaksanutkaan pitkien päivien takia niitä hyödyntää. Täältä löytyy kattava urheilutalo, yleisurheilukenttä, frisbeegolfrata, crossfit-rata, esterata ja vaikka mitä. Tekemistä löytyy iltavapaille enemmän kuin on aikaa tai jaksamista tehdä. 

Täällä kaikki alokkaat aloittavat samalta viivalta, samoissa vaatteissa, samanlaisissa tuvissa, samanlaisella kurilla sekä lähes yhtäläisellä koulutuksella, kunnes valitaan eri koulutushaaroihin jokaisen osoittamillaan kyvyillä. Mielestäni se on hienoa, sillä menestyminen ei ole niin paljoa kiinni henkilön perheestä tai historiasta, kuin siviilissä. Toki kaikki ihmisen kokema vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, mutta alokaskaudella on mahdollisuus aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. 

Minä lähdin tänne kohtuullisen motivoituneena. Halusin tulla oppimaan uutta, taitoja joita en toivottavasti ikinä tarvitse, mutta myös taitoja joista on hyötyä siviilissäkin. Olenkin jo oppinut paljon ja uskon, että tulen oppimaan todella paljon lisää seuraavan vajaan vuoden aikana, jonka aion täällä viettää. 

-Julkaistu Kokkola-lehdessä 31.7.2019

#

No responses yet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *