Usein tulee kysyttyä itseltään omasta tulevaisuudesta. Varsinkin näin intin aikana, kun on päässyt kokeilemaan uudenlaista elämää. Toki jo iänkin puolesta tulee mietittyä mitä oikein seuraavaksi tekisi. Olen alkanut pohtimaan kokonaan erilaisia suuntia elämälle, ei mitään lukkoon lyötyä, lähinnä vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen miettiminen on mielenkiintoista, vaikka toki olisi helppoa jos olisi todella selkeä suunta sekä tavoitteet. Nyt kun vähän kaikki kiinnostaa, on vaikea tehdä pysyvää päätöstä. Onneksi sitä ei vielä tarvitse tehdä, aikaa on. Hoidan tämän palveluksen ensin loppuun, vaikka joudunkin tänä aikana jo päättämään paljon ettei aivan tyhjän päälle putoa kesäkuussa. Siis jos kotiudun, jotkut huhut kyllä kertovat ettei meidän saapumiserämme kotiutuisi. Huhujahan tällaiset vain onneksi ovat. 

Mielenkiintoa löytyy moneen suuntaan. Politiikka kiinnostaa valtavasti ja haluaisin siitä oppia paljon. Samalla haluaisin ehkä opiskella korkeakoulussa jotain muutakin, jotain mikä antaisi valmiudet johonkin muuhun mielenkiintoiseen. Vaihtoehtoja on tuhottomasti, ehkä jopa liikaa. Miten löytää täysin toinen aihe, joka kiinnostaisi edes lähes yhtä paljon? En usko että jaksaisin opiskella monta vuotta aihetta, joka ei selvästi kiinnosta. Enkä näe että siinä olisi mitään järkeä, haluan käyttää aikani innostavien asioiden parissa. Olen todella hyvässä asemassa, kun minulla on varaa valita tai jopa olla valitsematta. Tiedostan että kaikilla ei ole vaihtoehtoja, ainakaan heti. Toivottavasti mahdollisimman moni pyrkii tekemään asioita joista nauttii, mieluiten työkseen.

Olen miettinyt kiinnostaisiko enemmän ammattikorkeakoulu vai yliopisto. Koen että ammattikorkeakouluun voisin päästä helpommin, sillä en ole käynyt lukiota. Yliopistoon jos tähtään, kävisin varmaankin kursseja ensin avoimessa yliopistossa. Olen vielä alkutekijöissä näissä pohdinnoissa, mutta ehkä joku lukijakin on tai on ollut vastaavassa tilanteessa. Parikymppinen miettimässä mitä maailmalta haluaa, ja mitä maailma haluaa häneltä. 

Voisin tietysti lähteä vain töihinkin, onhan minulla pätevyydet rekan ja taksin rattiin. Kuitenkin ajattelen, että haluan opiskella haastavampia asioita, vaikka ajamisesta nautinkin. Taksin ajaminen on ollut erittäin mieluisaa, pääosin. Rekkaa en hirveästi työkseni ole kerennyt ajamaan, mutta sen vähän ajamisen jälkeen olen todennut että kaipaan hieman monipuolisempaa tekemistä. Pidemmän päälle saattaisin kyllästyä, ja haluan löytää työn jossa niin ei tapahdu. Tähänastinen kokemus on näyttänyt, että politiikasta ja vaikuttamisesta sellaisia saattaisi löytyä. Nimenomaan monikossa, todella moni yhdistää poliitikon ainoaksi tavoitteeksi eduskunnan tai presidenttiyden. Totuushan on se, että vaikuttamista ja isoja päätöksiä tehdään todella monessa paikassa. Toki kansanedustajuus olisi mieletön tehtävä, joskin hyvin raskas sellainen ja hyvin kaukana realistisista tavoitteista. Olisi myös mielenkiintoista pitää vaikuttaminen mukana ja lähteä opiskelemaan jotain ihan erilaista. Miksei vaikka jotain liikenteeseen liittyvää? Tai sitten jotain täysin itselle uutta. Saa nähdä, mitä vanhentumiseni nopeuttamiseksi keksin.

Tässä nyt hieman ajatuksia nuoren asevelvollisen maailmasta. Olen melkein vuoden kirjoittanut ajatuksiani kerran kuussa tänne, ja tämä on ainakin toistaiseksi viimeinen tässä muodossa. Kolumneja on ollut mielenkiintoista kirjoittaa ja kynnys kirjoitella eri paikkoihin on madaltunut todella paljon. Välillä olen kirjoittanut kunnolla ajan kanssa ja välillä aloittaminenkin on venynyt julkaisua edeltävään iltaan. Toivottavasti joku on näistä saanut ideoita, ajatuksia tai muuta viihdettä.

-Julkaistu Kokkola-lehdessä 18.12.2029

#

No responses yet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *